Aloitettiin seuruulla. kentälle mennessä muutama tsemppaus eli lelu lyhyestä pätkästä. Sitten koemaisesti pitkä suora edestakas, oli hieno, hitaan jälkeen sitten lelupalkka. Erikseen vielä käännöksiä, ne vasemmalle kääntymiset alkaa sujua kun olen oppinut askeltamaan ne uudestaan. Näistäkin lelua palkaksi.

Jäävät. Ekalla istumisella jouduin antamaan uuden käskyn, toisella yrityksellä se oli ihan ok. Maahanmenot (pari toistoa) sensijaan meni hienosti. Nämä kaikki palkkasin nopeasti heittonamilla eli ei jättöä kuin muutaman askeleen verran.

Luoksetulo. Eka koemaisesti alku mutta palkkaus vauhdista. Leikkien takaisin aloituspisteeseen, siinä koira maahan ja jättö, ja kun käännyin ja oli tarkoitus kutsua, sepä lähti tulemaan (ennakoi siis). Pieni pälpätys sille ja samoista asetelmista uusi yritys, nyt vielä oikein viivyttelin kutsun kanssa. Liike loppuun saakka, tosi hienosti tuli suoraan ja lujaa eteenistumaan ja siitä perusasentoon. Kolmas toisto istumasta lähtö, tässä palkkaus edestä istumasta, ja vielä paluumatkalle neljäs jossa vauhtipalkka. Tämä on kyllä Camolla hieno liike, kunhan vaan se myös pysyisi semmoisena!

Seuraavaksi tein eteenmenon koska halusin Camolle varmasti lämpimät lihakset ennen hyppyjä. Palkkalelun olin vienyt jo valmiiksi. Valmistelevasta osuudesta Camo lähti kiihdyttämään jo 8 askeleen jälkeen, tästä pälpätin sille ja aloitin alusta. Nyt onnistui. Onpa kiva huomata että korjaaminen ei enää aiheuta sille epävarmuutta vaan se yrittää entistä paremmin! Lujaa meni ja suoraan, se näki lelun ehkä noin 10 metrin päästä vähän etuviistoon joten hyvä vahvistus tällekin liikkeelle!

Sitten yksi nouto babykapulalla. Camo ei a) nähnyt kun heitin sen ja b) ei erottanut sitä nurtsista! Toi kuitenkin kun bongasi sen - tästä vauhtipalkka. Tein toisen kerran, sama juttu joutui vähän etsimään kapulaa ja tuli sitten lötköhkösti luovutukseen. Eli ei ole tämä luovutuksen hitaus ainakaan kapulan painosta kiinni? Pitää tätä vähän pohtia??

Sitten hyppyihin. Tein nyt vaan ilman kapulaa, kutsuna. Hyppy oli muutamaa senttiä vaille metrin. Eka hyppy hyvä. Paluuhypyn kerran kiersi mutta toisen kerran tuli sitten yli. Toisto vielä kumpaankin suuntaan. Kaikista näistä palkka lelulla vauhdista.

A-este. Ekalla kerralla kuulin kun Camo lähti kiipeämään mutta jostain syystä se ei päässyt yli? Kun en nähnyt mitä siellä tapahtui, en tiedä miksi, eihän tämä sille ole ollut ollenkaan hankala? painoiko väsymys vai eikö se keskittynyt tehtävään? Tätä piti sitten avustaa lelulla edestakaisin ja lopussa heittonamillakin vielä jokunen toisto, jotta saatiin askeleet kohdilleen.

Lopuksi vein sen vielä paikkamakuuseen, 5,5 minuuttia, takapalkka oli mutta Camo oli oikeasti niin vösynyt että olisi pysynyt varmaan puoli tuntia. Eikä nyt tietenkään ollut mitään häiriötäkään. Mutta hyvä, onnistunut suoritus.

Varsinaisten liikkeiden lisäksi huomasin muutamia selvästi treenattavia kohtia: nimittäin seuruut liikkeiden välissä. Noutokapulan haku oli hyvin hankalaa, siihen käytinkin aikaa ja palkkaa jotta sain seuruut siihen kunnollisiksi. Mutta sitten myös paikkamakuupaikalle meno: ainakin tuolla Koirakorvessa se pohja on erilainen ja siinä on vähän hankalampi kävellä. Seuraavat seuruuharkat siis näissä paikoissa!

Kokonaisuutena koevalmis, joo, mutta toivoisin vielä tota särmää noihin väleihin ja sitä kuntoa ettei puhti lopu kesken. Ainiin se eteenmenon maahanmeno... ens kerralla sitten se!

TJK 17 -18/2026

Sirpa

Oman pilottimme oppilaitostemme yhdistymisestä pitivät Ella Rosenlind ja Anu Kaukola. Lisäksi osallstuin seminaariin panelistina.  

Seminaarin tarkempi ohjelma on linkissä. 

Kotimaassa tapahtuu. Olemme saaneet viime viikolla seurata kahdenlaista Suomen alavireisen talouskunnon kohentamistyyliä.

Ensinnäkin, saimme lukea kolmesta tärkeästä taloudellisesta uutisesta.

1. Suomalaisesta Koneesta tuli kertaheitolla maailman suurin hissivalmistaja yli 29 miljardin kaupalla, jota Koneen hallituksen puheenjohtaja Antti Herlin lehtitietojen mukaan juhli viisi minuuttia - työ on tärkeintä, ei tuloksilla röyhistely! Koneen kilpailijassa TK Elevatorissa on nyt Koneen osakkeenomistajien määräysvalta.

Historia on tässä tärkeä. TK Elevator:n juuret ovat saksalaisessa Thyssenissä, jolle Pekka Herlin oli jo omana aikanaan myymässä Konetta masentuneena siitä, ettei perheestä tuntunut löytyvän työn jatkajaa. Onneksemme Kone pysyi Herlinien perheellä.

2. Nokia kasvoi pörssissä markkina-arvoltaan suurimmaksi yhtiöksi. Sen arvo pörssissä on kasvanut tänä vuonna 87%. Niin edellinen toimitusjohtaja Pekka Lundmark kuin nykyinen Justin Hotard ovat luotsanneet yhtiötä oikeaan suuntaan: pois matkapuhelinriippuvuudesta kohti kiinteitä verkkoja.

3. Meyerin Turun telakka kertoi puolestaan kahden suuren risteilijän tilauksesta. Töitä riittää meriteollisuudessa vuosiksi eteenpäin.

5/5 pistettä yksityisyrityksille, niiden johdolle ja laajalle asiantuntemukselle organisaatioissa!

Toiseksi, poliitikkojen vaalikiima on alkanut pursua yli äyräiden.

Kakkosluokan poliitikot jatkavat ala-arvoista kohkaamistaan ja riitelyään kansan silmien edessä. Vihreiden Sofia Virta ja Perussuomalaisten Wille Rydman äyskivät toisilleen YLE:n A-studiossa. Keskustelu oli täysin merkityksetöntä, turhaa, masentavaa ja lohdutonta, erityisesti kansakunnan tulevaisuuden kannalta, jos tällaiset meuhkaajat päästetään päättämään taloutemme suuntaviivoista. Johtaminen on muutakin kuin tappelua asioista; se on myös ihmissuhdetaitoja ja viileää analyysiä.

0/5 pistettä Sofia Virralle ja 1/5 pistettä Wille Rydmanille, joka sentään jonkin aikaa yritti maltillista linjaa.

Pääministeri Petteri Orpon ja SDP:n haastajan Antti Lindtmanin keskustelu samaisessa ajankohtaisohjelmassa oli astetta sivistyneempää, mutta taustalla oli samanlainen jankkaava ja omaa itseä korostava henki. Minä olen aina oikeassa, sinä aina väärässä! Meidän puolue tekee kaiken oikein, teidän puolue kaiken väärin! Näillä linjoilla keskustelu eteni. Kuin kaksi lasta tappelemassa lelusta.

Molemmille 2/5  pistettä.

Milloin eteemme astuu poliitikko, joka ei vain valmistaudu seuraaviin vaaleihin ja vallan keräämiseen (ja oman aseman varmistamiseen) vaan sanoo vastustajalleen esimerkiksi: ”Mielestäni sinun puolueesi on tehnyt hyvää työtä vaikeissa olosuhteissa, kunnioitan saavutuksianne, olette varmasti pyrkineet tekemään parhaanne Suomen eteen. Meidän puolueellamme on erilainen linja, ja siksi ratkaisumme ovat erilaisia. Ehdotan, että lyömme päämme yhteen, ja mietimme yhdessä miten Suomi saadaan nousuun jommankumman menetelmillä. Ehkä löytäisimme toistemme mielipiteistä hyviä ideoita, ja päätyisimme jonkinlaiseen kompromissiin. Tärkeintä on Suomen kukoistus. Yhteistyö on tärkeintä!”

Luulenpa, että kansa olisi valmis hurraamaan.

---

Kansa keskustelee siitä, mitä tiedotusvälineet sille syöttävät. Kansa keskustelee myös asioista, joita se paremmin ymmärtää. Siksi tärkeämpää tuntuu olevan keskustelu pienistä, tunteita herättävistä, kunkin omaa pientä elämää koskettavista tai jopa absurdeista asioista. Tai käydään ”arvokeskustelua”. Tähän tietämättömyyden ja näkemyksettömyyden rakoon poliitikot iskevät.

Ihmiset kiehuvat jonkin vähemmistöryhmän (eivät siis enemmistön, ihme kyllä) oikeuksien tai pienten sotekysymysten parissa – joissa kaikissa on kyse siitä, miten rahaa käytetään, ei siitä miten sitä ansaitaan. En huomaa yhtä kiihtyneitä (tai pikemmin innostuneita) keskusteluja talouselämämme tämän viikkoisista saavutuksista.

Samaan aikaan monissa yrityksissä joukko valioyksilöitä pohtii, miten Suomen kansantalouteen saadaan lisää miljardeja, lisää työllisyyttä, lisää hyvinvointia, lisää hyvää kansainvälistä mainetta. Työtä vuorotta sekä oman firman että Suomen hyväksi. Paitsi jos poliitikot yritysvihamielisyydessään ajavat yhtiöitä pois Suomesta.

Politiikkaan eivät parhaat ajaudu, ja sen huomaa. Jopa puolueen puheenjohtaja- ja ministeritasolla on liian usein haroaivoisia ajattelijoita, jotka pelaavat lähinnä tuntemuksillaan, uskomuksillaan ja kuvitelmilla – ja tietenkin haaveilla äänisaaliista. Harva heistä unelmoi - ainakaan ääneen - yhteistyöstä ja kansan parhaasta. 

Ja he pelaavat vihalla vastustajia kohtaan. Ja yrityksellä saada äänestäjä uskomaan, että jos annetaan hänelle katteettomia lupauksia, saadaan ääniä omalla porukalla.

Siteeksi otetaan toki numeroita ja faktaa. Mutta vain siteeksi. Ja niitä kieputellaan oman ajatusmaailman suuntaan, eikä suinkaan – kuten pitäisi – muuteta ajatusmaailmaa faktan suuntaan.

Voisimmeko me kansalaiset herätä vaatimaan jotain täysin muunlaista?

--

Yksityissektoria ilman mikään ei toimisi, ei myöskään valtionhallinto, koska sieltähän verot tulevat. Kuvitellaanpa tilanne, jossa olisi sosialisoitu valtiolle yritystoiminta. Luuleeko joku, että Sofia Virta tai Wille Rydman olisi muuttunut taitavaksi, harkitsevaksi johtajaksi ja nostanut Koneen tai Nokian maailmanluokan toimijoiksi?

Entä miten kävisi verotuloille tai työllisyydelle, jos ei olisi yrityksiä ja niiden palkkaamia henkilöitä?

No, myönnetään, jotkut vieläkin kuvittelevat, että sosialismi olisi vastaus kaikkeen, taustalla kuvitelma siitä, että ammattitaidon voi korvata ”yhteisyydellä” ja ”demokraattisella päätöksenteolla”. Mutta turha kai toistaa, että sosialismi ei kaikesta tasa-arvoistamisestaan ja (näennäisesti) yhteisestä päätöksenteostaan huolimatta ole toimiva järjestelmä.

Asiantuntemuksella on merkitystä! Ja pitkäjänteisellä, innostuneella yrityksen toiminnan kehitttämisellä.

Parhailla poliitikoilla on kyllä ammattitaitoa, mutta harvoin he pääsevät sitä politiikan aggressiivisessa ja idioottimaisessa suossa tuomaan esiin.

Siksi tälläkin hetkellä hyvät uutiset tulevat tahoilta, joita eräät puolueet yrittävät saada kansan vihaamaan: suuryrityksiltä, menestyviltä startupeilta, niiden strategisesti oikeita ratkaisuja kovalla työllä ja hyvällä näkemyksenotolla tekeviltä omistajilta ja johtajilta, joilta pitäisi näiden puolueiden mukaan lähinnä estää ”ylisuurten palkkojen” saanti, ei ihailla ja kannustaa yhä parempiin suorituksiin, joiden tuotto looppujen lopuksi sataa yhteiseen laariin.

Meillä on poliitikkoja, jotka vastustavat perintöveron poistoa, koska se kuulemma lisää ”eriarvoisuutta”. Vaaditaan jopa sataprosenttista perintöveroa. Käytännössä tuo tarkoittaisi yritysmaailmassa joko yhtiön tuhoa tai siirtymistä valtion haltuun. Haluaisinpa nähdä, miten kävisi, jos jokin yksityisessä omistuksessa ja päätäntävallassa oleva yritys päätyisi valtion käsiin huutavien ja haihattelevien poliitikkojen hoidettavaksi. 

70. BOBBLE SOCKS

by Iryna Baroian

Lanka: Lankava Sulo

Menekki: 44g

Silmukoita: 64s

Puikot: 2,25

Koko: 38